Ajatuksia

24.5.21

Olen onnellinen kuusikymppinen mies.
Asun Tampereella, maailman onnellisimman maan vetovoimaisimmassa kaupungissa.
Se on yksi onnellisuuteni syistä, muttei sen ehto; saattaisin olla onnellinen muuallakin

Minulla on ollut etuoikeus matkustaa ja löytää ystäviä eri puolilla planeettaa.
He ovat monin tavoin erilaisia kuin minä.
Toiset näkevät Jumalan monin tavoin erilaisena kuin itse näen.
Olemme silti enimmäkseen samaa mieltä siitä, mikä on hyvää, mikä pahaa.
Meillä on yhteinen dilemma: pyrimme kohti hyvää sitä juurikaan tavoittamatta..

Useimmat uskonnot on rakennettu kuromaan tuota välimatkaa umpeen.
Keinoja on: hyvän tekeminen, mietiskely, rituaalit, hyvittäminen, uhraaminen...
Minulla ei ole koskaan ollut riittävää mielen lujuutta juurtua mihinkään noista.
Nostan hattua kaikille, joista on tullut hyviä.
Minun ainoa toivoni on armo.

Armo on syvä tuomio:
Olet niin syyllinen, ettei mikään rangaistus tai korvaus riitä sovittamaan sitä.
Sinusta ei ole hyvittämään, joten saat anteeksi.

Olen onnellinen mies, kaikkine virheineni ja heikkouksineni, joista minut on armahdettu.
Haluan olla armollinen muitakin kohtaan.
Uskonto ei oikein inspiroi. Jeesus sitäkin enemmän.